Virossa on tänä vuonna muisteltu Neuvosto-Venäjän kanssa 100 vuotta sitten solmittua Tarton rauhansopimusta lukuisin juhlallisuuksin. Maa saavutti itsenäisyytensä 24.2.1918, mutta joutui sen jälkeen käymään voitokkaan vapaussodan sekä venäläisiä että saksalaisia joukkoja vastaan. Viron ja Venäjän valtuuskunnat allekirjoittivat rauhansopimuksen Tartossa 2.2.1920.

Vuonna 1940 Viro joutui diktaattori Josif Stalinin johtaman Neuvostoliiton puna-armeijan miehittämäksi. Maa kykeni palauttamaan itsenäisyytensä vasta runsaat viisi vuosikymmentä myöhemmin, 20.8.1991.

Viron parlamentin eli riigikogun puhemieheksi tällä viikolla uudelleen valittu Henn Põlluaas muistuttaa Venäjän miehitysjoukkojen poistuneen maasta vasta vuonna 1994.

– Silloinkin venäläisjoukot vetäytyivät vain entisen Neuvosto-Viron alueelta, jonka rajat oli tehtailtu kansainvälisen lain vastaisesti Kremlissä ilman minkäänlaisia sopimuksia, Viron kansalliskonservatiivista kansanpuoluetta (Ekre) edustava Põlluaas sanoo Verkkouutisille.

– Maamme oli joka suhteessa silloin ja on nyt ensimmäisen tasavallan laillinen seuraaja. Tämä koskee myös rajoja, hän painottaa.

Puhemiehen mukaan on kiistaton tosiasia, että Venäjä on liittänyt itseensä noin viisi prosenttia Viron alueesta ja miehittää sitä yhä.

– Meillä ei ole Venäjän kanssa minkäänlaista muuta voimassa olevaa rajoja koskevaa sopimusta kuin Tarton rauhansopimus, jossa Venäjä sitoutui olemaan puuttumatta Viron asioihin ikuisiksi ajoiksi. Venäjä lupasi kunnioittaa itsenäisyyttämme, ja sopimuksen keskeinen sisältö koski nimenomaan Viron ja Venäjän välistä rajaa, hän toteaa.

Viron ja Venäjän ulkoministerit ovat allekirjoittaneet rajasopimuksen, jota kummankaan maan parlamentit eivät ole ratifioineet. Presidentti Kersti Kaljulaid sanoi helmikuussa Verkkouutisille toivovansa, että ratifiointi voisi vihdoin toteutua.
Puhemies Põlluaas torjuu presidentin näkemyksen.

– Viron perustuslakiin on kirjattu, että Viron ja Venäjän raja on määritelty Tarton rauhansopimuksella ja Viron maa-alue ja ilmatila on jakamaton. Se tarkoittaa, että jo pelkkä pyrkimyskin uuden rajasopimuksen ratifioimiseen on perustuslain vastainen. Perustuslaki myös nimenomaisesti kieltää solmimasta perustuslain vastaisia sopimuksia, Põlluaas sanoo.

Koska kaikki maat ovat tunnustaneet Viron uudelleenitsenäistymisen, eikä Venäjän kanssa ole vuoden 1920 jälkeen solmittu muuta rauhansopimusta, hän pitää selvänä, että Tarton sopimus on kokonaisuudessaan voimassa.

– Tilanne on suoraan verrattavissa siihen, kun Kreml vuonna 2014 laittomasti liitti Ukrainalle kuuluvan Krimin osaksi Venäjää. Viron liittäminen vain tapahtui jo paljon aikaisemmin, hän toteaa.

– Venäjä ilmoittaa, että se ei tunnusta Viron valtiollista jatkuvuutta, ja leimaa Tarton rauhansopimuksen historialliseksi paperiksi, jolla ei ole mitään merkitystä. Me emme voi tietenkään alistua rajaamme koskeviin myönnytyksiin Venäjälle. Jos me niin tekisimme, kyseenalaistaisimme sopimuksen kokonaisuudessaan, mutta asettaisimme myös samalla kiistanalaiseksi Krimin aseman, Põlluaas painottaa.

Myönnytykset muodostaisivat hänen mielestään kansainvälisoikeudellisesti vaarallisen ennakkotapauksen. Jos Viro sellaisiin alistuisi, pian myös Krimin liittämistä Venäjään pidettäisiin luultavasti tapahtuneena tosiasiana, joka on aika unohtaa.

Hän korostaa Viron nykyisen hallituskoalition päättäneen, että Viro ei rajasopimuksen ratifioinnissa etene.

– Meillä ei ole Venäjälle minkäänlaisia aluevaatimuksia. Me emme tavoittele yhtäkään neliömetriä Venäjän maata. Me haluamme vain takaisin sen, mikä Virolle Tarton rauhansopimuksen nojalla kuuluu. Odotimme itsenäisyytemme palauttamista viisikymmentä vuotta, aluepalautusta voimme odottaa vielä, puhemies Põlluaas tähdentää.

Jos poliittinen asetelma Venäjällä joskus tulevaisuudessa muuttuisi niin, että keskustelu Narvajoen itäpuolisten alueiden ja Petserinmaan palauttamisesta Virolle tulisi ajankohtaiseksi, ratkaistaviin kysymyksiin kuuluisi muun muassa niiden nykyisen väestön kohtalo.

– Petserinmaalla asuu noin 20 000 ihmistä, joista noin 10 000:lla on Viron kansalaisuus. Osa heistä työskentelee jo nyt Virossa, puhemies Põlluaas sanoo.

– Narvajoen takana sijaitsevassa Jaanilinnassa, venäjäksi Ivangorodissa, asuu noin 10 000 ihmistä. Se ei ole kovin suuri luku varsinkaan, kun Virossa on viime vuosina ollut työvoimapulaa. Kaikilla olisi tietenkin mahdollisuus valita, haluaisivatko he tulevaisuudessa asua Virossa vai Venäjällä. On kuitenkin selvää, että elintaso Virossa on Venäjään verrattuna huomattavasti korkeampi, hän toteaa.

Põlluaas sanoo pitävänsä ymmärrettävänä, että myös Suomessa on ihmisiä, jotka edelleen toivovat Karjalan, Sallan ja Petsamon luovutettujen alueiden palauttamista.

– Suomihan oli pakotettu Pariisin rauhansopimukseen ja alueluovutukseen. Kautta aikojen on käyty keskustelua ja kiistelty siitä, ovatko väkivalloin toteutetut aluemuutokset, joiden takana ei ole kyseisen kansan tahto, ylipäätään laillisia, hän sanoo.

– Viron ja Suomen olosuhteet ovat kuitenkin toisenlaiset. Virolla ei ole sellaisia sopimuksia Neuvostoliiton eikä Venäjän kanssa, enkä näe mitään mieltä siinä, että rauhan aikana ja vapaaehtoisesti laillistaisimme omien alueidemme miehityksen ja liittämisen vieraaseen valtioon, hän painottaa.

Avaldatud: https://www.verkkouutiset.fi/viron-puhemies-vulle-venaja-miehittaa-osaa-alueestamme/#b9bcd58b